Arvioita


Celenka: Celenka (Kuu)
★★★★ Juha Seitz Ilkka / Pohjalainen 23.6.2015

Celenkan riveissä musisoi kolme palkittua pelimannia, joilla on kokemusta niin kansanmusiikki- kuin maailmanmusiikkiympyröistä. Finno-Balkan Voicesin laulaja ja kanteletaiteilija Emmi Kujanpää, Svängin harmonimestari Eero Grundström sekä Väärä Raha -orkesterin trumpetisti Jarkko Niemelä kantavat kukin yhtyeeseen viriiliä näkemystä. Musiikkitalossa joulukuussa 2013 synnytetyn kokoonpanon esikoisalbumi kerää ohjelmistonsa arkistosävellyksistä, Emmi Kujanpään Bulgarian ja Vienan Karjalan -matkoilta omaksumista lauluista ja tuoreista sävellyksistä. Omaperäinen instrumentaatio pursuilee yllätyksellisyyttä. Fenno-, balkan- ja romanitraditiot limittyvät levyllä virtuoosimaiseksi karkeloinniksi, jonka kulttuurinen monipuolisuus viehättää. Positiivisuutta triolla riittää muidenkin tarpeiksi. 



Fiona Talkinton, SONGLINES, AUGUST 2015
Oddball instrumentalist shine a light into Finn folk's corners

Vocals, kantele (zither), trumpet, harmonica and harmonium are a unusual combination of instruments but Finnish trio Celenka clearly enjoy a challenge. Each player has their own distinct personality: Eero Grundström is a member of the much-loved zany harmonica quartet Sväng. Emmi Kujanpää performs with Finno-Balkan Voices and trumpeter Jarkko Niemelä plays with klezmer troupe Alamaailman Vasarat.
Their debut album begins in such a full-on way that, as a listener, you might be fearful that you don't have the energy to get to the end. Wild Bulgarian, Romanian and Finnish rhythms demand instrumental virtuosity, and the demands are more than met. A few tracks in we get to hear the lyrical side of Celenka in the slower 'Male le Stara', and a good helping of Sväng-like humour in 'Kulkurri'.
Kujanpää's voice really enjoys the Karelian Gypsy wedding song 'Ajettih da Tsiganaized' and the three voices work well in the distinctive — a nearly extinct Finnish language —'Lauloin Ennen'.

Much hard work has gone into all the arrangements of the traditional and archive material, and Grundström and Kujanpää have some of their own compositions here too. It's a fun album; best if you're in a dancing mood. 



Tove Djupsjöbacka, Kansanmusiikki 2 / 2015: Celenka
Verrattain tuore tuttavuus Celenka on valloittava yhtye! Esikoislevyn keitos balkanilaista ja suomalaista on onnistunut. Missään vaiheessa ei tule sellainen olo, että kyseessä olisi mikään teknisesti kehitetty fuusio – muusikot tuntuvat vain soittavan sellaista mistä itse pitävät. Suurin osa lauluista on suomen kielellä, mikä on toimivaa. Vain osa kappaleista on tahtilajeiltaan haasteellisia.
Hetkittäin Celenka muistuttaa toista musiikkien yhdistäjää, Jaakko Laitinen & Väärä Raha. Tässä kuitenkin ammennetaan Suomen lähialueiden kansanlauluperinteistä eikä iskelmästä – mukana on karjalaista, inkeriläistä ja vienankarjalaistakin! Yhteinen tekijä yhtyeiden välillä on Jarkko Niemelä (trumpetti, laulu), joka käyttää soitintaan upeasti – välillä tyrmääviä välisoittoja, välillä vähäeleistä unisonomelodiaa.
Emmi Kujanpää (laulu, kantele) on tuttu hienosta Finno-Balkan Voicesista, ja vakuuttaa myös tässä. Esimerkiksi bulgarialainen Male le stara tuo hienosti esille Kujanpään taidon yhdistää voima suloiseen herkkyyteen. Kantele istuu hyvin moneen yhteyteen.
Trion kolmas jäsen on Eero Grundström (harmooni, laulu, huuliharppu), jolta en ole tainnut koskaan kuulla mitään muuta kuin aivan huippulaatuista musisointia! Harmooni on koko yhtyeen moottori, joka suurimmassa osassa kappaleita vastaa yksin koko soitinsäestyksestä. Välillä oikea käsi pääsee irroittelemaan virtuoosisissa välikommenteissa, kuten esimerkiksi päätösraidassa Ruskie neitšyt. Erityispisteet vielä siitä, että kaikki kolme muusikkoa laulavat, paljon ja vakuuttavasti!




Tove Djupsjöbacka, Hufvudstadsbladet 27.05.2015:
Folkmusikalisk fullträff. Trion Celenka imponerar från förs­ta stund på sin debutskiva.

Se här ett gäng som vispar ihop finländska folkmusikingredienser med Balkantongångar och musicerar av hjärtans lust, utan att ge avkall på några kvalitetskrav. Karelen, Ingermanland och Vita Karelen möter här Rumänien och Bulgarien. Flera av Balkansångerna är översatta till finska – ett lyckat val med tanke på den inhemska publiken. Man har också på ett lyckat sätt fångat spelmansstämningen i dem, med lite gammaldags, mustiga ordval. De flesta Balkanlåtarna är relativt okomplicerade vad gäller taktart (enklare för finnarna att stampa takten), men också lite hjärngymnastik ingår.
Balkanintrycken är charmerande, speciellt i form av Jarkko Niemeläs finfina trumpetfraseringar. Ibland smattrar trumpeten på i virtuoshastighet, men ibland bjuds det på enkelt, lugnt och unisont med sången, lika skönt även det. Niemelä är bekant från Jaakko Laitinen & Väärä Raha, som också kombinerar Finland och Balkan. Där representeras Finland av smäktande schlager, medan Celenka har valt kraftfullare tongångar och mer genomträngande folksång.
Också Emmi Kujanpää (sång och kantele) verkar i en annan Finland-Balkan-ensemble, Finno-Balkan Voices, vars kombination av folksång från de båda länderna naturligt nog har många gemensamma drag med Celenka. Bägge bjuder till exempel på en komposition av Kujanpää som förutom två musikstilar kombinerar två språk. Men till skillnad från Finno-Balkan Voices’ stilfulla och kontrollerade vokalmusik med bitande stämmor är Celenka närmare mustig spelmansmusik, oftast fartfylld och med avslappnad grundstämning. Vissa lugnare nummer finns också med, Kujanpää övertygar till exempel i bulgariska Male le stara. Kantelen används rätt sparsamt men sitter bra då den finns med.
Trion kompletteras av fenomenala Eero Grundström (tramporgel, sång, munspel), en alltid lika inspirerande musiker. Tramporgeln är det drivande instrumentet hela skivan igenom, vilken fräs! Grundström tar i för allt vad tygen håller och hinner förutom med rullande, stundvis vilt ackompanjemang också med virtuosa små trudeluttar i höger hand.
Alla tre musiker sjunger med den äran, vilket är uppiggande! Man får till stånd ett mäkta fylligt sound med tre röster och tramporgel, de andra instrumenten bjuder på festlig guldkant. Styrkan i sången imponerar ofta, men ibland blir fraseringen kanske på gränsen till styv. Kujanpääs solon bjuder på en fin kombination av styrka och sårbarhet, vilket berör.



CELENKA keikka-arvio:

Sauli Heikkilä / Kansanmusiikki-lehti 16.10.2014 / Keikka-arvio
"Perinnearkkuklubi ja Suomen Kansanmusiikkiliiton kiertueet esittelivät riemastuttavan uuden romani-balkan bändin Celenkan. Yhtyeessä soittavat vanhat tutut harmoonivelho Eero Grundström ja suomalaisbulgarialaisen laulusoundin kantava voima Emmi Kujanpää sekä Jaakko Laitisen Väärän rahan riveistä tuttu trumpetisti Jarkko Niemelä. — — Laulu-trumpetti-harmooni-kanteleyhdistelmää ei sen sijaan kovin usein tämän lajin musiikissa kuulla. Hienosti toimi! — —  Emmin laulusointia ja Jarkon trumpettitykitystä tarvittiin täydentämään vain Eero. Harmooni hoiteli bassot, torvisetin muut harmoniat ja tarvittaessa tilutti tiukat soolot. Pienelläkin joukolla saadaan iso meno, jos on oikeat ihmiset joukossa."